Sonjan ikimuistettava perhosuinti Laskiaisuinneissa

18.2.2016





Pirkkolassa 13.2 uidut Laskiaisuinnit tarjosivat oikean jännitysnäytelmän. Lue lisää mukaansatempaavista tunnelmista.

Laskiaisuinnit olivat tutussa ja turvallisessa Pirkkolan uimahallissa. Kokoonnuimme aulaan vähän ennen kolmea. Tunnelma ei ollut vielä hirveän korkealla, sillä katsojat olivat vasta saapuneet Pirkkolan kivipenkeille. Uimarit hyppelivät ja heiluttelivat raajojaan lämmitellessään. Saatuan lämmittelyt valmiiksi, uimarit hyppäsivät altaasen suorittamaan alkuverraa. Alkuverra loppui vähän ennen neljää ja silloin jännitys alkoi tiivistyä. Ensimmäinen laji alkoi neljältä. Se oli 25m vapaauintia ja pienet  tyttöset astelivat starttipallien taakse. He nousivat ensimmäisen pitkän vihellyksen jälkeen jännittyneinä starttiasentoon. He joutuivat odottamaan hetken ennen kuin heitä pyydettiin astumaan alas palleilta odottamaan teknisen vian vuoksi. Tekninen tauko kesti hetkisen, mutta lopulta tytöt pääsivät starttaamaan.

Monta lajia tuli ja meni. Kaikki seurat kannustivat omiaan. Ihana yleisö pysyi mukana koko ajan.

Lopulta tuli se viimeinen laji ennen viestejä. 200 m perhosuintia. Ensimmäisessä ja viimeisessä erässä oli vain yksi osallistuja. Helsingin Uimareitten rohkea ja rajoja uhmaava Sonja Lehtinen. Hänestä näki että tunteet olivat pinnassa. Hän asteli urheasti ja yksin kohti starttikoroketta. Yleisö oli hiljaa. Kaikki Sonjan ystävät olivat tukena katsomossa. Sonja laittaa lasit päähän. Neljää lyhyttä vihellystä ja sitten yksi pitkä vihellys. Sonja asettuu starttikorokkeelle.

"Paikoillanne", sanoo lähettäjä ja sitten summeri.

Sonja lähtee kauhomaan hurjaa vauhtia. Ei ollut väliä, missä seurassa oli, kaikki kannustivat. Kaikki huusivat ja jotkut peittivät kasvonsa peloissaan. Kun oli enää 75m jäljellä, näytti pelottavasti siltä, ettei hän pääsisi loppuun. Sonja kuitenkin taisteli ja pääsi maaliin. Kun hänen kätensä koskettivat ajanottopaneelua, koko Pirkkola räjähti. Kaikki huusivat ja taputtivat. Sonjan ystävät ryntäsivät itkien häntä halaamaan. Sankariteko oli saatu päätökseen. Tämän jälkeen tunnelma oli aivan katonrajassa ja kaikki katselivat loput lajit iloa ja ylpeyttä täynnä.

Näistä kisoista kyllä jäi paljon muistoja ja pitkäksi aikaa.

Teksti: Miisa Mäkelä / edustus
Kuvat: Jarmo Raninen